Oppimisen ytimeen

Erityisluokanopettaja Timo Akkasen kirjoitus Oppimisen ytimeen julkaistiin alun perin Shakki!-lehdessä v. 2010:

Tarkkaavaisuuden ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. On perusteltua kysyä, onko tehokas oppiminen ylipäätään mahdollista ilman tarkkaavaisuuden suuntaamista ja oikeata vireystilaa? Luodaanpa katsaus kognitiivisiin toimintoihin yleensä.

Vireys ja tarkkaavaisuus ovat perustavaa laatua olevia kognitiivisia toimintoja ja taitoja, jotka ovat kaiken oppimisen ytimessä. Ajattelu- ja muistitoiminnotkin harovat tyhjää ilman tarkkaavaisuutta suhteessa opittavaan asiaan. Otteen muodostaa herpaantumaton tarkkaavaisuus ja aistien oikea vireystila. Tarkkaavaisuuden ollessa kohdallaan koko toiminnanohjaus pelaa.

Tarkkaavaisuuden kehittämiseen on toki tarjolla erilaisia menetelmiä, mutta mitään viisasten kiveä ei ole vielä käännetty. Tarjolla on lääkkeitä, aivojumppaa, keskittymisen harjoituksia ynnä muuta. Edelleen tarkkaavaisuushäiriöiden kuntoutusta on esimerkiksi kokeiltu ns. koutsiryhmissä, joissa tavoitteena on ollut muun muassa itsearvioinnin kautta oppia tunnistamaan omaa tarkkaamatonta käytöstään (NMI-bulletin 3/2009). Koutsiryhmissä saavutettujen oppien siirtyminen luokkatyöskentelyyn oli kuitenkin vaihtelevaa.

Tarkkaavaisuuden kuntoutusryhmien vaihtelevat tulokset saatavatkin selittyä juuri sillä, että esimerkiksi ala-asteen ikäisen pojan pitää kiinnostua aidosti jostain pelistä tai lajista harrastaakseen sitä pitkäjänteisesti. Voi myös kysyä, ovatko alaluokkien pienten lasten neurologiset valmiudet tarpeeksi kehittyneet itsensä arvioimiseen?

Pelit, musiikki, käsityöt ja taiteet pitkäjännitteisyyden kehittäjänä

Vanhastaan opettajat tietävät, että soittoa tai urheilulajeja, käsitöitä ja erilaisia taiteita harjoittelevat oppilaat ovat usein pystyviä keskittymään opetettavaan asiaan, kykeneviä harjoittelemaan opittua ja ottamaan vastaan ohjeita. Oppilaat tietävät, että vaikeakin asia on mah- dollista saavuttaa harjoittelun ja ponnistelun kautta.

Entäpä ne oppilaat, jotka eniten vihaavat juuri pitkäjänteistä harjoittelua. Miten saada heidät harrastamaan sitä? Joskus tällainen ”huijaus” saattaa onnistua, sillä monilla normaaliälyisillä mutta tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmista kärsivillä lapsilla on kuitenkin tarve näyttää, että älli pelaa. Erityisesti pelit vetävät poikia. Shakkipeli antaa kielestä, musikaalisuudesta tai liikunnallisuudesta riisutun mahdollisuuden itsensä ilmaisuun.

Monet muutkin kuin toiminnanohjauksesta kärsivät erityisryhmät kuten cp-vammaiset, liikuntarajoitteiset, erityislahjakkaat ja näkövammaiset voisivat hyötyä shakkipelin tarjoamasta oppimiskehyksestä, jos ohjausta pelin perustaitojen oppimiseen olisi heille tarjolla.

Shakkipelin oppimiskehys

Shakkipelin sisältämiä kognitioita on eritellyt ranskalainen kasvatustieteilijä Michel Noir, joka seurasi shakkikursseja seuranneita kursseja kolmen vuoden ajan ja vertasi tuloksia vastaavassa sosioekonomisessa viitekehyksessä eläviin oppilaisiin. Hän eritteli väitöskirjassaan (2002) seuraavia elementtejä, joita shakkipeli pitää sisällään.

Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kannalta huomio kiinnittyy tämän tutkimuksen tuloksissa huimaan intuitiivisen itsesäätelyn lisääntymiseen. Tarkkaavaisuuden ydinongelmaksi on sekä aikuisilla että lapsilla tehtyjen tutkimusten perusteella nostettu juuri käyttäytymisen inhibitioiden ongelmat (NMI-bulletin3/2009).

Näiden mukaan yksinkertaisen käyttäytymisen säätelyn (kuten vuoron odottamisen, ylettömän puhumisen tai toiminnan tarpeen) kypsyminen edellyttää tarkkaavaisuuden ylläpitämistä ja toiminnanohjauksen taitojen kehittymistä (NMI-bulletin 3/2009).

Yksinkertaisia shakkipelissä vaadittavia itsesäätelyn elementtejä ovat hiljaisuus pelin aikana, kosketetun nappulan siirtäminen (käsien hallinta), vastustajan siirron huomioiminen, peliajan kulumisen seuraaminen. Peliin kuuluu myös vastustajan kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, pettymysten sietäminen ja tietoisuus vastuullisuudesta omissa siirroissa; jos pelin häviää karkeaan virheeseen, ei voi syyttää toisia, säätä, sattumaa tai huonoa tuuria.

Silti shakkipelikään ei tuo kaikille ”ihmeparannusta” tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmiin. Se voi kuitenkin kuntouttaa ja rikastaa lapsen tai nuoren elämää ja integroida hänet muuhun joukkoon.

Shakkipelin sudenkuopat

Toiminnanohjauksen ongelmista kärsivillä oppilailla on shakkipelin opettelemisessakin vaarana lopettaa tai alisuoriutua erityisesti häviön hetkellä. Kysehän on lopulta kamppailusta voitosta. Häviön hetkellä itsetunto on aloittelijalla helisemässä. Siksi myönteinen palaute, huomiot onnistuneista yksittäisistäkin siirroista ja häviämisen tuomien tunteiden käsitteleminen on tärkeää. Tullakseen pelaajaksi aloittelijan on ylitettävä tämä ansa.

Shakin harrastajien sukupuolinen jakautuminen (poikadominanssi) pudottaa osan tytöistä pois viimeistään yläasteella. Missään muussa lajissa kuin shakissa ei esimerkiksi kilpailu kansalliselle hui- pulle pääsemiseksi olisi tytöille vastustajien vähyyden takia yhtä helppoa kuin shakissa Suomessa. Toisaalta esimerkiksi teini-iässä shakin kautta olisi helppo tutustua toiseen sukupuoleen ja solmia sosiaalisia suhteita – yli kaikkien rajojen.

Shakkipeli opettaa myös oppimisen taitoja.

Parhaimmillaan shakki luokin sillan eri sukupolvien, sukupuolten ja erilaisten etnisten ryhmien välille. Kun kokonainen luokka saadaan pelaamaan shakkia, luodaan uusia suhteiden verkostoja, jotka säteilevät muuhun oppimiseen parantuneena luokkahenkenä. Suurin sudenkuoppa onkin usein juuri se, että harrastus loppuu pelaajien vähyyteen koululuokissa.

Yhteiskunnan uhraukset lasten ja nuorten ajattelun taitoihin, esimerkiksi maksamalla kerhoja ohjaaville opettajille täyttä palkkaa kerhotunneista peruskoulussa, kannustaisi opettajia pitämään niitä nykyistä enemmän. Näin saataisiin opettajien resurssit paremmin käyttöön ja luotua koulusta vaihtoehto, mitä tarjota niille lapsille ja nuorille, joiden vanhemmilla ei ole varaa esimerkiksi taiteen tai urheilun kohonneisiin harrastusmaksuihin.

Lasten ja nuorten ajattelun taitoihin panostaminen muun muassa shakkipelin muodossa on vapaa-ajan taitojen opettamista siinä missä muutkin hyvät harrastukset. Ne ohjaavat yhteisöllisyyteen ja hyviin valintoihin. Yksilön kannalta tämä tarkoittaa vapaa-ajan mielekästä käyttöä, rikkaampaa elämää ja henkistä hyvinvointia.

Lähteet:
Kognitiiviset taidot: Kaija Matilaisen luennot erityis- pedagogiikan kurssilla Kognitiiviset prosessit (2000)
Michel Noir (2002): Le développement des habilités cognitive de l’enfant par la pratique du jeu d’echec: Essai de modelisation d`une didactique du transfert. (Universite de Lyon II, 2002)
NMI-bulletin 3/2009 (Miyake 2005), (Barkeley, 1997; Nigg 2000; Willcut, Doule, Nigg, Faraone & Pennington, 2005)